Radan varrelta

Minua on aina kiehtonut junanraiteet ja ajatus niiden jatkuvuudesta; ajatus siitä, että niitä seuraamalla pääsee hyvinkin kauas. Raiteet kulkevat läpi kaupunkien ja villin luonnon, joka usein jää jollain lailla tutkimattomaksi tai ajatukseltaan salaperäiseksi. Toki junamatkustajat pääsevät kurkistamaan tuohon maailmaan, mutta vain sekunneiksi kunnes näkymä on jälleen vaihtunut uuteen. Itse junassa istuessani katson ikkunasta nopeasti rullautuvaa maisemaa, vaivun ajatuksiini ja kuvittelen itseni näkymiin, joita katselen.

Yksi lempilenkkireittini kulkee junanraiteiden viertä. Reitin metsäinen peltomaisema on kaikessa arkisuudessaan ja tavanomaisuudessaan hyvin kaunis. Tänään nappasin kameran mukaan ja läksin raiteiden luokse. Ikuistin muutaman mielestäni kauniin yksityiskohdan reittini varrelta.

Kettupolku. Koivikon läpi kulkee jäätynyt oja, jota metsän eläimet käyttävät kulkureittinään. Kuinka viehättävää? Tulee ihan mieleen nuoruudessa lukemani Ruohometsän Kansa.

Pikkumännyt rivissä.

Psst! Instagramista löytyy videoitu jäärata autoilu!