Koivikon syleily

Koin tänään syvän rauhan tunteen rinnassa, kun uusi lenkkipolku toi eteeni loputtoman kauniin koivumetsän. Pysähdyin haltioituneena ja jäin tuijottamaan tuota upeaa luonnon taideteosta. Tuo tiheä mystiikkaa tihkuva koivikko vei minut oitis mielikuvamatkalle vanhojen Suomi-Filmien maisemiin ja siitä jonnekin autuuden hautumoon, jossa juoksin kesämekko hulmuten mustavalkoisten runkojen lomassa lintujen sirkuttaessa taustalla.

Vaikka rakastankin yli kaiken havupuita ja kangasmetsiä, keväisen koivumetsän yksinkertainen karu hurmos oli henkeäsalpaava. Silmät meinasivat vallan villiintyä monotonisia runkoja tuijottaessa ja vaikka kuinka yritin tihrustaa, en nähty metsälle loppua. Kuvitelkaapa sielunne silmin kuinka upealta nuo puut näyttävät, kun ne saavat lehdet ylleen! Lupaan käydä kuvausretkellä silloinkin.

Aikani yksin metsän keskellä seistyäni, selkäpiitäni karmi. Aurinko piiloutui pilvien taakse ja raju tuuli heilutti puiden latvoja äännellen vimmatusti. Yht'äkkiä mieleeni pulpahti The Village -elokuvan kohtaus kun se sokea tyttö seisoo siellä metsässä ja se piikkiselkäinen punakaapuinen kummajainen saapuu mestoille. Hyi hitto, muistatteko sen kohtauksen? Hetkeen en uskaltanut edes katsoa ympärilleni ja koitin tapailla jonkun lohdullisen iskelmäkipaleen sanoja.

Koko loppulenkin muistelin koivikkokokemustani ja kotiin päästyäni päätin käydä kameran kanssa heilumassa uudessa paikassani; halusin ikuistaa hetket ja jakaa ne täällä teille. Millainen metsä on eniten teidän mieleenne?

Mielenrauhaa etsimässä

Tässä on nyt mennyt muutamia päiviä ihan sumussa; mielen pohjamudissa. Mitään radikaalia ei ole sattunut ja kaikki on periaatteessa muutenkin ihan hyvin vaikka kalvava alakulo ja selittämätön ahdistus ovatkin vieneet kaikki voimat. Olen herkästi surumielisyyteen taipuvainen, joten tämä ei ole minulle milläänlailla uutta; toisiaan seuraavat huonon sekä hyvän olon -jaksot vuorottelevat kätevästi ja kuljettavat minua tunnekirjon eri skaaloissa. Jään helposti vellomaan toivottomuuden tunteissa ja vaivun synkkyyteen. Sitten kun mieli on valmis päästämään irti taakastaan, alkaa jälleen eheytyminen takaisin elämän syrjään kiinni.

Parin sateisen ja kolean päivän jälkeen, odotan innolla huomista aurinkoa. Ei käy kieltäminen etteikö synkkä sadesää lisäisi huonoa fiilistä vaikka hyvä puoli siinä on se, että lumet sulaa nopeasti ja kevät pääsee tekemään taikojaan. Minulla on jo paljon uusia vihreitä ideoita ja ajatuksia  puutarhaani vaikka syksyllä lupailinkin keskittyä ainoastaan olemassa oleviin istutelmiin. Noh, mielestäni puutarhan hoito on yksi parhaimpia terapiamuotoja, joten eiköhän mielenlääke riitä päteväksi perusteluksi?

Minulla on paljon mukavia postausideoita jemmassa, kunhan tästä vähän vielä tokeennun. Instagramia päivitän päivittäin, joten sieltä pääsee seuraamaan ainakin kisujen kuulumisia. 

Nauttikaa auringosta ja toisistanne!

Puutarha ja kissat - toimiva hyvänolon resepti

Retki metsään

Teimme tyttären kanssa eilen torstaina pienen metsäretken Birgitan polulle. Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun pakkasimme eväät reppuun ja starttasimme auton kohti Birgittaa. Reitiksi valitsin parin kilometrin pituisen helppokulkuisen luontopolun, jonka kohokohta on Kirskaanniemen taukopaikka.

Tyttäreni kirmaili innoissaan sammalikossa, kiipeili kaatuneiden puunrunkojen ja kivien päällä sekä laski jäisiä polkuja pyllyllään. Itse keskityin ottamaan valokuvia ympäröivästä metsämaisemasta ja hengittämään raikasta ilmaa keuhkot täyteen. Minä rakastan ja arvostan suomalaista luontoa; sen rauhaa, puhtautta ja harmoniaa. Varsinkin hämyiset kangasmetsät ovat lähellä sydäntäni; tiedättehän, sellaiset mystiset peikkometsät.

Puolessa välissä matkaa sanoin tyttärelle, että ollaanpa hetki ihan hiljaa ja kuunnellaan luonnonääniä. Mitä kuulet? Hän ei kuulemma kuullut yhtikäs mitään, mutta itse kuulin vaikka ja mitä; lintujen viserrystä, tuulessa heiluvien puiden natinaa ja nitinää. Jostain kaukaa järveltä kuului pilkkijän jäänkairaus ääniä. Neuvoin, että täytyy osata kuunnella ja olla hiiren hiljaa. 

"Miksi pitää olla hiljaa?"

"Emme saa säikäyttää metsässä asuvia peikkoja ja menninkäisiä"

"No nuo on ihan höpöhöpö -juttuja äiti!"

Noin puolessa välissä reittiämme tyttäreltä alkoi usko loppumaan. Hän kovasti epäili pääsisimmekö ikinä perille tai olimmeko eksyneet. Parhaani mukaan valoin uskoa jälkikasvuuni ja vihdoin kun kävelimme ulos metsästä järven jäälle, näkyi edessämme Kirskaanniemen majesteettiset kalliot. Ilon kiljahdusten saattelemana harpoimme noille kuiville, auringon lämmittämille kallioille ja etsimme sopivan paikan eväiden nauttimiselle. Tyttäreni halusi istua mahdollisimman korkealla reunalla, josta on hyvät näkymät järvelle. Nauroimme jäällä pyöräilevälle pilkkijälle, jonka kaira tippui kyydistä jatkuvasti eikä hän tuntunut löytävän kalaisaa pilkkipaikkaa mistään...

Metsäretkemme oli kaikin puolin onnistunut ja mukava ulkoilukokemus. Vähän tunnelmaa latisti tyttären kengän pohjaan litistynyt haiseva tuore koirakakka, mutta senkin saimme loppujen lopuksi puhdistettua pois.

Polku pähkinänkuoressa:

Birgitan polku on noin 50 kilometrin mittainen, keltaisin nauhoin merkitty, retkeilyreitti Lempäälässä. Polku kulkee läpi vaihtelevan suomalaisen metsä- ja järvimaiseman - sen varrella on paljon nuotiopaikkoja, kotia ja laavuja. Lähtöpaikan ja reitin pituuden voi valita mielensä mukaan olipa mielessä sitten pieni kävelylenkki tai kunnon vaellus.

Kissakuvia osa 6

Kissojen kuvaaminen on kyllä sellaista säätämistä ja maanittelua, että välillä tulee miettineeksi onko tämä nyt ihan järkevää ajankulua. Mutta sitten räpsittyjä kuvia selatessa tajuaa, kuinka kauniita ja mystisiä otuksia kissat ovat, jolloin vaivanpalkka on moninkertaisesti tienattu. Tällä kertaa kuvien selkeä enemmistö kuuluu Reinolle, joka on instagramissa kissoistani tykätyin ja muutenkin ehkä kaikkein kuvauksellisin. 

Reino

Reino tuolin alla

Rupla ylhäällä, Reino alhaalla

Hullukissanainen part 1

Hullukissanainen part 2

Reino

Lintuvahti

Reino loikoilee

Reino

Reino

Tiukka katse

Rupla

Ruuti

Psst! Käyhän kurkkaamassa instagram profiilini @khisumm - sieltä löytyy paljon kaikkea kissamaista, kuten kuvaamiani kissavideoita.

Pixie cut - uudet lyhyet hiukseni

Jätin tänään ison läjän hiuksia kampaamon lattialle, kun kevät iski fyysisesti kimppuuni. Sinne se jäi - vuoden kasvatuksen tulos ja en voisi olla tyytyväisempi. Olo on kevyt, ilmava sekä innostunut. Olen aivan kuin uusi ihminen ja naamakin näyttää ihan erilaiselta. Rakastan uutta hiusmalliani yli kaiken ja kiitos kaikesta kuuluu rakkaalle isosiskolleni Katjalle, joka sen minulle saksin taikuroi. Kiitos sys!

Meillä oli eilen tiukat keskustelut miehen kanssa hiuksistani, hän kun perinteisenä miehenä pitää pitkistä hiuksista. Loppupeleissä päätös on kuitenkin minun omani ja koska olin totaalisen kyllästynyt ponnarissa roikkuvaan kuontalooni, päätin elää hetkessä ja jättää karvat siskon keräiltäväksi. Mieskin tykästyi näpsäkkään karvapehkooni; olen kuulemma sähäkkä.

Lyhyet hiukset eivät ole minulle mikään uusi juttu. Ala-asteella äitini leikkasi minulle, silloin hyvin muodikkaan, lyhyen keskijakausmallin. Yläasteella annoin hiusten kasvaa pituutta ja lopulta siihen täräytettiin jopa permanentti. Permanentti kuivatti hiukseni kamalaksi lainerisukasaksi, joten lukion kynnyksellä, siskoni leikkasi permanentin pois. Tämän jälkeen hiukseni elivät monta vuotta (itseasiassa koko lukioajan) kasvavassa tilassa ja parhaimmillaan se taisi ulottua lapaluiden kohdille. Jossain vaiheessa kuitenkin taas kyllästyin pitkin päätä roikkuvaan hiuspehkoon, joten siskolle soitto ja karvat lyhyeksi. Hääkampaus vuonna 2010 minulle tehtiin puolipitkiin hiuksiin ja muistelisin kasvattaneeni jälleen hiukset melko pitkiksi. Pari vuotta sitten kevätaikaan minut valtasi taasen lyhyen kaipuu eikä siinä muu auttanut kuin hiukset pois tieltä. Miehen vieno pyyntö pidemmästä sai tuulta alleen reilu vuosi sitten ja tuttu hiusten kasvatusprojekti sai alkunsa. Nyt hiukseni ovat lyhimmät ever; itse olisin halunnut vielä lyhyemmät, mutta siskon kanssa päätettiin jättää leikkuuvaraa kesälle.

Mitä sanotte uudesta hiusmallistani? Kuvat eivät anna oikeutta tälle ihanuudelleni ja niinkuin sanottu, itse olen aivan pähkinöinä! Löytyykö sieltä muita hiuskameleontteja?

Psst! Jos olette vailla ammattitaitoista hyvää parturi-kampaamoa, voin lämmöllä suositella Bläkiä Tampereella!

Sano tämä hetki

Vietettyään vuodet hiljaisuudessa

Jumalat koettelivat runoilijaa.

"Kirjoita myrsky, hetki myrskyn jälkeen,

puhdistava sade."

Ja niin kuin uteliaat hyönteiset aamun valjetessa,

kerääntyivät kirjaimet paperille

pisteen ympärille.

Äkkiä löydät reitin syvälle 

metsään.

Mitä kauemmaksi kuljet,

sitä suuremmaksi kasvat

kuin vedenalainen kasvi

huojuen kohti pintaa,

äänettömin, laajenevin sykäyksin

yhä korkeammalle,

kohti valoa.

Kuin sisälle itseeni

nousin,

kuljin kivistä polkua

kohti valoa,

kohti valon halkomaa metsää.

Naakkaparvi lehdettömän metsän yllä

kuin sormenjälki.

Kevät on rikos.

Miksi puhua

kun metsäkin on hiljaa.

Jäniksen raato Muoniontiellä,

kuin auki rohtuneet huulet.

Kävelin metsästä vakavana

rannan hymyyn.

Upotin kasvoni virtaan,

pienten kivien helisevään nauruun.

Runot ovat isoveljeni, Mika Mäkiranta, käsialaa. Häneltä ilmestyi ensimmäinen runokirja Sano tämä hetki. Runokirja kuuluu Suomi 100 runokirjaa -kirjasarjaan.

Päivän soittolista

Musiikin suhteen olen melko kaikkiruokainen ellei raskasta huudantaa lasketa. Parhaimmillaan musiikki tuo hyvän fiiliksen ja voimaa. Eniten musiikkia tulee kuunneltua lenkillä kuulokkeista ja auton stereoista, mutta tulee sitä soitettua välillä kotonakin tietokoneelta. Muokkailen säännöllisesti soittolistojani spotifyssä vaikka jotkut samat biisit kulkevat mukana vuodesta toiseen - tiedättehän sellaiset, joihin ei vain kyllästy?

Tänään on aurinko hellinyt todenteolla, joten päätin kipaista pitkällä lenkille. Lenkkiä varten näppäilin uuden kuplivan soittolistan, jonne eksyi vanhoja kovia ysäreitä, tuoreempaa rytmikästä sekä uutta suomalaista raikasta. Lista toimi hyvin, askel kulki erityisen kepeästi ja mielen valtasi aurinko, joten ajattelin jakaa musiikiniloa myös teille sinne.

Don’t Be so Shy - Filatov & Karas Remix

John Wayne - Lady Gaga

All Around The World (feat. Collagen Girl) - ATC, Collagen Girl

Tuesday (feat. Danelle Sandoval) - Burak Yeter, Danelle Sandoval

Inspiration - Ian van Dahl

Rise (Leave me alone) - Safari Duo

The Logical Song, radio edit - Scooter

Mary Got No Lamb - Scooter

Momentumii - Reino Nordin

Hulluuden Highway - Haloo Helsinki

Tarviin Vielä Yhden Yön Aikaa - Anna Puu

Don’t Be So Shy on roikkunut listoillani viime kesästä lähtien, kun mieheni ystävä siitä meille ystävällisesti vinkkasi. John Wayne oli täysi vahinkolöytö Youtube surffailuista; aluksi en siitä edes pitänyt, mutta jokin voima siinä on, sillä nyt kyseinen biisi on yksi lemppareistani. All Around The World tuo rapeat teinimuistot kosketusetäisyydelle. Tuesdayn löysin talvella ja sen jälkeen se onkin soinut tiuhaan tahtiin. Inspirationiin upposin ensimmäisen kerran lukioaikana ja voi luoja, kuinka sitä silloin kuunneltiin… edelleen aika ajoin kipale pomppaa messiin, siinä on sitä jotain. Risea kuuntelen vain ja ainoastaan sen muistoarvon vuoksi; se tuo kirkkaasti mieleen mieheni ja minun alkuajan huuman silloin 11 vuotta sitten. Scooter on kova! Viime kesänä Himoksen Jysäreillä meinaan hiukan tampattiin The Logical Songin ja Mary Got No Lamb tahtiin; upeita muistoja. En pidä Reino Nordinista ihmisenä, mutta Momentumiista tykkään kovin. Hulluuden Highway on tämän hetken voimabiisini; sanoitus on brillianttii. Iloinen, tuore ja raikas Tarviin Vielä Yhden Yön Aikaa on ponnahtanut suosikkeihini heti ekalta kuuntelukerralta, suosittelen!

Suositelkaa mulle biisejä! Tuntuu, että kaikki on jo kuultu...

6 huonoa tapaani

Kukaan ei ole täydellinen ja kaikilla meistä on huonoja tapoja. Usein nämä pienet arkiset huonot tavat ovat juurtuneet niin tiukasti kiinni, että niistä on vaikea päästä eroon. Mielestäni on jo puoli voittoa, jos pystyy edes itse tunnistamaan omat huonot tapansa, sillä silloin on tiellä kohti parannusta. Terveydelle haitalliset, kuten esimerkiksi tupakointi, kannattaa kuitenkin koittaa kitkeä pois mahdollisimman nopeasti. Voin itse kokemuksella kertoa, että tupakoinnin lopettaminen on yksi elämän parhaita päätöksiä!

Tein teille listan kuudesta huonosta tavastani, jotka ovat seuranneet minua läpi elämän:

1. Käytän liikaa talouspaperia, sillä se vaan on niin helppo, hygieeninen ja kuiva tapa pyyhkiä käsiä, pintoja tai mitä vain. Minulla on toki käytössä myös keittiöpyyhe ja rätti, mutta talouspaperistani en silti luovu ikinä.

2. Tuhlaan lämmintä vettä. Kukapa ei tykkäisi lämpimän kuumasta suihkusta ennen nukkumaan menoa. Meillä vesi lämpiää öljyllä/puilla ja ymmärrän toki ettei lämmintä vettä saisi sillä lailla tuhlata, sehän on kuin rahaa heittäisi kaivosta alas, mutta joskus höyryävän kuuman veden alla seisominen rentouttaa ja lämmittää niin mukavasti.

3. Syön ja revin kynsiäni. Tämä on varmasti huonoin tapani ja sitä on tullut tehtyä ihan pienestä pitäen. Joskus revin kynteni niin tyynni, että sormet ovat monta päivää kipeänä. Välillä olen pitänyt rakennekynsiä estääkseni syömätouhut, mutta naturellina kynnet tulee järsittyä alta aikayksikön ihan huomaamatta. Tälläkin hetkellä sormeni ovat kuin nippu nakkeja.

4. Kiroilen aivan liikaa. Tähän ei auta tekosyyt ja olen koittanut parantaa tapani kyllä, mutta välillä (lue: usein) sitä vaan lipsahtaa. Kiroilu on typerää, lapsellista, rumaa ja epäkohteliasta, mutta minkäs teet. Onneksi tyttäreeni kiroilu ei ole tarttunut…

5. Usein pesen hampaat vähän sinne päin, huonosti. Hyvin hyvin harvoin hampaita tulee harjattua suositeltua kahta minuuttia ja kaiken lisäksi en omista edes sähköhammasharjaa. Tiedän. Huono juttu.

6. Pepsi Max. Tämän te varmaankin jo tiesitte, mutta tiesittekö te sitä, että markkinoille on tulossa Pepsi Max Gingeriä? Uuh, come to mama. Voi kamala, kauhean huono tapa, josta on melkein yhtä vaikea päästä eroon kuin tupakasta…

No pystyttekö samaistumaan? Millaisia huonoja tapoja teillä on? 

Me Ihmenaiset

En ole koskaan ollut perinteinen naismainen nainen, mutta nainen isolla ännällä olen henkeen ja vereen. Olen naiseuden puolesta puhuja, sillä meillä naisilla on paljon sellaisia ominaisuuksia, joista miehet voivat vain haaveilla. Meidän herkkyys ja laaja tunnekirjo auttavat meitä näkemään pintaa syvemmälle, meidän kaunis viattomuus tekee meistä suloisen kohtalokkaita ja meidän sisällämme palava tuli saa meidät tekemään tekoja. Sitä sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen ja ainakin minä uskon sen olevan juuri niin.

Tänään Naistenpäivänä naiseus on luonnollisesti ollut paljon mielessäni. Pohdintani naiseudesta toivat vahvasti mieleen oman äidin, sillä elinaikanaan hän oli vahva periksiantamaton nainen, jonka auktoriteetti ja habitus huokuivat kovan elämän tuomaa voimaa. Hänen silmänsä olivat tarkkaavaiset, kasvonsa vakavat ja kätensä työtä tehneet. Hänen sanansa olivat täynnä viisauksia, mielipiteensä absoluuttisia ja osaamisensa vankan kokemuksen tuomaa. Minun äitini oli nainen sanan varsinaisessa merkityksessä, hän oli rohkeasti oma itsensä eikä välittänyt kateellisten panetteluista. Hän kulki eteenpäin ylpeästi omilla jaloillaan, omana itsenään. Ja siinähän se juju juuri onkin - olla oma itsensä, oma naiseutensa.

Olimmepa me minkä kokoisia, näköisiä, oloisia tai ikäisiä, niin siskot! Me pystymme mihin vain, me olemme rautaa! Oikein voimaannuttavaa Naistenpäivää kaikille teille naisille siellä!

Kuu kiurusta kesään

Vanha sanonta sanoo, että kesä alkaa kuukauden päästä siitä, kun ensimmäisiä kiuruja alkaa ilmestymään luontoon. No, radiouutisten mukaan viikonloppuna tehtiin kiuruhavaintoa pitkin Suomea, joten tästäkö se nyt alkaa? Kevät nimittäin? 

Kiuruista huolimatta, sitä on aina kuitenkin hyvin epävarma kevään odottamisessa. Onhan se aivan varma, notta takatalvi tulee yllättämään ja lunta tulee tupaan niin että tumisee… Vielä ei ehkä kannata nostaa varastossa talvehtivia tulppaanisipuliruukkuja ulos tai laittaa toppavaatteita narikkaan vaikka aurinko kuinka lämmittäisi kasvoja. Maa on vielä umpijäässä ja tuuli puree - onhan vasta maaliskuun alku. Mutta voihan sitä jo jotain pieniä valmisteluja kevään varalle tehdä…

Nimittäin. Minä omin pikku kätösin kaadoin meidän orapihlaja-aidan maan tasalle viikonlopun aikana; saa sitten aloittaa kasvukautensa heti puhtaalta pöydältä. Lisäksi pussitin rakkaat havukasvini suojaan auringonvalolta ja nostin muutaman tuolin kesäkeittiöön tulipesän viereen; rätisevä nuotio ja savun tuoksu toivat ihania muistoja mieleen viime keväältä ja kesältä. Järjestelin myös pikkuisen ulkorakennuksen kesäkammaria ja tein suunnitelmia uuden kukkapenkin varalle. Loppumuhimiset ajatuksilleni suoritin luontolenkin merkeissä ja laitoin kevätvaatetilauksen menemään H&M:lle.

Oletteko te jo aloittaneet kevätpuuhat?

Waiting for spring...

Hei hei mitä kuuluu?

Elin kauan tyhjiössä; olin hukannut itseni. Oleminen tuntui tukahduttavalta ja itseinho kasvoi kasvamistaan. Elämäntapamuutokseni, josta jo aiemmin kirjoittelinkin, on auttanut minua suunnattomasti. Olen voinut paljon paremmin ja alan pikku hiljaa olemaan oma ehyt itseni. Tunnen kuinka voimaannun päivä päivältä; tykkään itsestäni enemmän ja enemmän. Liikunta on tuonut voimaa sekä rohkeutta, painonlasku itsevarmuutta.

Helppoa tämä ei kuitenkaan ole ollut. Ajatusten kääntäminen ja tapojen muuttaminen ovat vaatineet vakavaa itsetutkiskelua, kärsivällisyyttä ja eritoten itsekuria. Terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta voivat helposti jäädä matkan varrelle, jos unohtaa fokuksen tai yksinkertaisesti laiskistuu. Vanhaan valuminen on niin helppoa! Kokemuksella voin kertoa, että muutama kuukausi ei tee pysyviä ihmeitä. Uudet tavat on omaksuttava osaksi itseään ja pikku hiljaa sitä huomaa kuinka muutos rullailee omalla painollaan.

Se rullailee samalla lailla kuin eilinen iltajuoksuni. Lenkillä tunsin vahvaa tyytyväisyyttä itseeni ja elämääni. Askel kulki kevyesti, pieni pakkanen kimalteli maan pinnassa. Ajattelin tyttäreni ja minun uutta yhteistä kiipeilyharrastusta sekä tulevan kevään pihatöitä, onnistuneita menneitä sulkapallomatseja meidän sulistiimin kesken ja hetkeä, kun meidän ämmä bemmi mörähtää jälleen käyntiin talviteloilta. Kevään ensimmäiset pyöräpolkaisut kutkuttavat mieltä. Ajatukseni poukkoilivat kevyesti aiheesta toiseen, oloni oli erittäin hyvä ja voimakas. Katsoin ilolla tulevaisuuteen pitkästä aikaa.

Olkaa armollisia itsellenne. Saavutetaan tavoitteet yhdessä hiljalleen.

Kissakuvia osa 5

Tällä kertaa jätän nämä kuvat vain tähän ilman turhia löpinöitä... ei kissakuvat oikeastaan edes kaipaa suurempia esittelyitä, eihän? Muista käydä kurkkaamassa myös instagramista profiilini khisumm; sieltä löytyy kaikenmoista kivaa.

Reino

Rupla yksi

Rupla kaksi

Kukkuu korkeuksista!

Kevät tekee tuloaan... Ruuti mietteliäänä

Reino Reinhold

Reinon naama 

Siesta

Rupla on helpoin kuvattava

Rupla ja sininen pallo

Vähän totisempaa Ruplaa

Ruuti reppana

Läpyt sille!

Reino yksi

Reino kaksi