Sano tämä hetki

Vietettyään vuodet hiljaisuudessa

Jumalat koettelivat runoilijaa.

"Kirjoita myrsky, hetki myrskyn jälkeen,

puhdistava sade."

Ja niin kuin uteliaat hyönteiset aamun valjetessa,

kerääntyivät kirjaimet paperille

pisteen ympärille.

Äkkiä löydät reitin syvälle 

metsään.

Mitä kauemmaksi kuljet,

sitä suuremmaksi kasvat

kuin vedenalainen kasvi

huojuen kohti pintaa,

äänettömin, laajenevin sykäyksin

yhä korkeammalle,

kohti valoa.

Kuin sisälle itseeni

nousin,

kuljin kivistä polkua

kohti valoa,

kohti valon halkomaa metsää.

Naakkaparvi lehdettömän metsän yllä

kuin sormenjälki.

Kevät on rikos.

Miksi puhua

kun metsäkin on hiljaa.

Jäniksen raato Muoniontiellä,

kuin auki rohtuneet huulet.

Kävelin metsästä vakavana

rannan hymyyn.

Upotin kasvoni virtaan,

pienten kivien helisevään nauruun.

Runot ovat isoveljeni, Mika Mäkiranta, käsialaa. Häneltä ilmestyi ensimmäinen runokirja Sano tämä hetki. Runokirja kuuluu Suomi 100 runokirjaa -kirjasarjaan.