Hei hei mitä kuuluu?

Elin kauan tyhjiössä; olin hukannut itseni. Oleminen tuntui tukahduttavalta ja itseinho kasvoi kasvamistaan. Elämäntapamuutokseni, josta jo aiemmin kirjoittelinkin, on auttanut minua suunnattomasti. Olen voinut paljon paremmin ja alan pikku hiljaa olemaan oma ehyt itseni. Tunnen kuinka voimaannun päivä päivältä; tykkään itsestäni enemmän ja enemmän. Liikunta on tuonut voimaa sekä rohkeutta, painonlasku itsevarmuutta.

Helppoa tämä ei kuitenkaan ole ollut. Ajatusten kääntäminen ja tapojen muuttaminen ovat vaatineet vakavaa itsetutkiskelua, kärsivällisyyttä ja eritoten itsekuria. Terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta voivat helposti jäädä matkan varrelle, jos unohtaa fokuksen tai yksinkertaisesti laiskistuu. Vanhaan valuminen on niin helppoa! Kokemuksella voin kertoa, että muutama kuukausi ei tee pysyviä ihmeitä. Uudet tavat on omaksuttava osaksi itseään ja pikku hiljaa sitä huomaa kuinka muutos rullailee omalla painollaan.

Se rullailee samalla lailla kuin eilinen iltajuoksuni. Lenkillä tunsin vahvaa tyytyväisyyttä itseeni ja elämääni. Askel kulki kevyesti, pieni pakkanen kimalteli maan pinnassa. Ajattelin tyttäreni ja minun uutta yhteistä kiipeilyharrastusta sekä tulevan kevään pihatöitä, onnistuneita menneitä sulkapallomatseja meidän sulistiimin kesken ja hetkeä, kun meidän ämmä bemmi mörähtää jälleen käyntiin talviteloilta. Kevään ensimmäiset pyöräpolkaisut kutkuttavat mieltä. Ajatukseni poukkoilivat kevyesti aiheesta toiseen, oloni oli erittäin hyvä ja voimakas. Katsoin ilolla tulevaisuuteen pitkästä aikaa.

Olkaa armollisia itsellenne. Saavutetaan tavoitteet yhdessä hiljalleen.