Talvisin puutarha nukkuu talviunta. Syksyllä luonto kuten puutarhurikin valmistautuvat tulevaan talveen. Puutarhan kasvit varustavat itsensä kylmän varalle luopumalla turhasta taakastaan ja keräävät voimaa maasta. Valveutuneet puutarhurit auttavat puutarhaansa antamalla lisäenergiaa purkista, suojaavat herkimpiä peitteillä ja lukevat mielessään rukouksen ettei pakkanen vie vaivalla hoidettuja kasveja. Innokkaimmat viherpeukalot suuntaavat ajatuksensa jo ensi kevääseen ja tulevaan kukkaloistoon. He näkevät mielessään kevään, joka herättää henkiin nukkuvan vehreyden. Näkevät kuinka lumivaippa sulaa lämpimässä kevätauringossa ja kasvit alkavat verryttelemään - jotkut virkuimmat nousevat mullasta kohti valoa, tuoden väriä heräilevään luontoon.
Minä kuulun niihin innokkaisiin. Haluaisin jo päästä näkemään toimivatko syksyllä multaan laittamani mustien tulppaanien sipulit ja selviävätkö anopin kanssa istuttamani alppiruusut talvesta. Odotan mielenkiinnolla onnistuiko minun sinipallo-ohdake kokeiluni ja kuinka uudet pionit lähtevät kasvuun. Aion kuitenkin malttaa mieleni vielä hetken, nauttia talvesta ja tyytyä valokuvaamaan talvista puutarhaani. Lumen ja jään peittämä puutarha on sekin kaunis omalla tavallaan - niin herkkä, niukka ja urhea.
Odotatteko te jo innolla kevään multasormeilua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti